Ruokapöydän valmistus

OSA 1
Herätelläänpä henkiin tätä kouluaikoina käytettyä blogiakin. Jos ei muuta, niin voi sitten vaikka itse vanhana lukea ja muistella mitä on tullut tehtyä 😄

Nythän on niin, että pitäisi saada tehtyä hiukan normaalia kookkaampi ruokapöytä, jonka mitat on 1 x 1.8 m.
N. 6 vuotta sitten tuli hankittua jokunen koivu ja sahuutettua ne lankuiksi, jotka ovat olleet 3 vuotta ulkotaapelissa peltien alla kuivumassa, sitten pari vuotta kylmässä sisävarastossa ja viimeiset 4 kk huoneenlämmössä sopeutumassa. Eiköhän ne ala jo olla riittävän kuivia, joten ei muuta kuin hanskat käteen ja hommiin...

Lankut ovat haljenneet päistään, joku enemmän ja joku vähemmän. Vaan eipä tuo haittaa, sillä puuseppä näkee tässä mahdollisuuden muuhunkin kuin haljenneiden osien pätkimiseen polttopuiksi. Millaisen, se selvinnee myöhemmin...
Koska lankut ovat nelimetrisiä, saan yhdestä lankusta puolittamalla kaksi pöytälankkua. Aloitin työn lankkujen särmäämisellä, eli sahasin pitkät sivut siisteiksi ja leveyden lähelle oikeaa mittaa jättäen hiukan höyläysvaraa.

Enhän minä muistanut särmätyistä lankuista kuvaa ottaa, joten kuvitelkaapa tähän neljä suorareunaista lankkua 🙈 Tässä vaiheessa vähän hirvittää tuleva kokonaisen pöytälevyn pyörittely kun ei nuo lankutkaan ihan kevyitä ole.

 ----------------------------------------------------------

OSA 2

Jatketaanpa sitten hommia... Koska nyt kaikki puusta (sellukuidusta tms) tehty on trendikästä mm. vaateteollisuudessa, niin minäkin päätin alkaa väsäämään rusetteja suosikkipuustani raidasta 😮 Eri kokoisia rusetteja varten tein jigejä, joissa oli erilaiset sahauskulmat rusetin koosta riippuen. Suurimman rusetin sahasin 9° kulmalla, juuri hankitulla, ihan uudella vannesahalla 😎. Nyt sitä ihmettelee miten sitä on oikein pärjännyt ilman kunnollista sahaa... Niin on näppärä peli tehdä kaikenlaista 😊

Enää ei puutu kuin puku niin on valmiina vaikka seuraaviin linnan juhliin.

No eiiiiiiii sentään... Pöytäänhän nämä laitetaan sitomaan niitä aiemmin mainitsemiani päätyhalkeamia. Rusetteja varten täytyy tietysti tehdä lankkuihin sopivat koloset, joihin rusetit upotetaan. Upotusta en tehnyt ihan lankun läpi asti vaan jätin sen 5mm vajaaksi. Eipähän ainakaan pääse rusetit tippumaan jos vaikka liimaus pettäisi.
Kolot tein jyrsimellä, jota varten tein sapluunan kolmelle eri kokoiselle rusetille. Sapluunalla sain jyrsittyä reunan hyvin lähelle lopullista kokoa. Pieniä haasteita oli jyrsimen kanssa, josta ensin hajosi induktio valo (korjasin kolvailemalla patterin lediin kiinni) ja sitten kone alkoi pätkimään jonkun kosketushäiriön takia (hiilet oli ok). Seuraava hankinta on muuten nk. inlay kit jyrsimeen, jolla saa helposti ajettua sekä kolon että upotettavan palikan jyrsimellä ja sapluunalla. Jää pois taltalla naputtelu ja muut ongelmat pienten mittaheittojen takia.

Sitten alkoikin kunnon käsityö taltan ja nuijan kanssa, joilla viimeistelin kolot sopiviksi ruseteille. Tässä olenkin tyylikkäästi Minecraft-kalsareissani nakutteluhommissa koloja tekemässä 🙈 Eikös se Minecraftin kaverikin ollut kova poika kilkuttelemaan... Rusetteja tuli yhteensä 12 kpl, joten aikamoinen homma siinä loppupeleissä oli, koska kolot olivat 3cm syvät eikä talttakaan tainnut riittävän terävä olla. Lankun asukki ei vaan oikein tykännyt paukutuksesta ja tuli ihmettelemään touhujani. Ystävällisesti opastin asukin piiloutumaan muualle vaimon murhaavan katseen alta.

Huomatkaa äärimmäisen ergonominen työasento, jonka kahden lankun läpikäynnin ja jumiutuneen selän jälkeen ymmärsin vaihtaa seisoma-asentoon. Voisihan sitä tietysti etukäteenkin miettiä miten hommansa tekee...

Loppujen lopuksi sain rusetit upotettua lankkuihin. Hiukan liimaa laitoin väliin, joten varmasti pysyvät lokeroissaan, vaikka aika tiukat ne olivat ilmankin.

OSA 3

Siirrytäänpä sitten pöydänjalkojen tekoon. Jalkojen idea on tällä kertaa Japanista saakka, jossa puuseppä teki mielenkiintoisen näköiset jalat ja ajattelin niiden sopivan hyvin tähänkin pöytään, joten apinoin mallin omaankin työhön. Jaloissa käytetään hienoja ja haastavia liitostekniikoita, jotka ovat aina olleet lähellä sydäntäni.
Pöydässä on kaksi jalkaa, joten sahasin ja höyläsin neljä lankunpätkää, jotka tulevat pöytää ja lattiaa vasten. Vaakaosat upotin jalan pystyosaan, joten kolmelle sivulle täytyi tehdä ohennusta ja se kävi näppärästi ihan pyörösahalla siivuttamalla. Sitten naputtelin ohuet "jäännössuikaleet" irti kevyesti vasaralla ja siistin pinnan ajelemalla pyörösahalla uraa sivusuunnassa.

Jalan pystyosiin tarvittiin tietenkin hahlot, johon nuo vaakaosat upotetaan. Näidenkin teko sujui näppärästi pyörösahalla tarkasti sahaamalla. Jalan osat tulevat kiinni toisiinsa liimalla ja 12 mm tapeilla.


 Lisäksi tähän pirtinpöytäjalkaan tarvittiin poikkipuu alemmaksi pitämään pöytä jämäkästi kasassa, joten talttailin koloset läpivientiä varten. Poikkipuun päät sahailin pyörösahalla ja vannesahalla sopivan paksuisiksi, jotta menevät läpi noista jalan koloista. Samoin sahasin kolmion mallisen loven kiilapalalle, jolla välipuu kiristetään jalkoihin molemmista päistään. Tämä aiheuttikin ylimääräistä työtä, koska pitkää lankkua piti sahata pyörösahassa pystysuunnassa ja tietenkin puruimurin peltiputki oli laitettu ikävästi terän kohdalle kattoon kiinni. Ei muuta kuin putken siirtoon, että sai homman tehtyä. Ja hilkulla oli muutenkin että pystyi tuon sahalla tekemään sillä katon ja puun väliin ei montaa senttiä jäänyt.

Pöydän jalat laitetaan pöytään kiinni pyrstöliitoksella, joka liukuu pöytälankuissa olevassa urassa. Tai ehkä liukuminen on huono ilmaisu, sillä hiukkasen voimaa joutuu käyttämään, että ne saa paikoilleen. Mutta tämä on ihan tarkoituksellista, jolla yritän välttää pöytälankkujen lonksumista liian löysien liitosten takia. Pyrstöliitokset jalan vaakaosiin ajoin alajyrsimellä sinkkaliitosterällä ja yläjyrsimellä tein pöytälankkuihin vastaavaan naaraspontin. Kahteen keskimmäiseen lankkuun ajoin uran läpi asti ja reunimmaiset jätin 5cm vajaaksi, koska vaakapuu ei tule ihan reunaan asti.

Kun tehdään, niin sitten tehdään tarkasti! Poikkipuun päihin tulevat kiristyskolmiot sahasin tasan 15 asteen kulmaan vannesahalla. Hyödyllinen peli tuo digitaalinen kulmamitta, saa tarkkoja kulmia tehtyä ilman sitä "asteen heittoa."

Sitten olikin edessä armottomen pitkä ja hidas hionta & pintakäsittelyvaihe. Kestihän se kun osan muutamassa illassa työsti, eikä aina jaksanut vaan tuli tehtyä muutakin 😑. Hionnat tein karkeuksilla 80, 120, 180, 240 ja pintakäsittelyn pariin otteeseen Danish Oil -öljyllä.


Tässä kuvassa näkyy pöytälankkujen liitos. Ainuttakaan ruuvia pöytään ei tule vain koko hoito pysyy kasassa liimalla, muutamalla tapilla ja tiukoilla liitoksilla.


Tulihan siitä valmista viimein! Tässä muutama kuva kasatusta pöydästä.