Ruokapöydän valmistus

OSA 1
Herätelläänpä henkiin tätä kouluaikoina käytettyä blogiakin. Jos ei muuta, niin voi sitten vaikka itse vanhana lukea ja muistella mitä on tullut tehtyä 😄

Nythän on niin, että pitäisi saada tehtyä hiukan normaalia kookkaampi ruokapöytä, jonka mitat on 1 x 1.8 m.
N. 6 vuotta sitten tuli hankittua jokunen koivu ja sahuutettua ne lankuiksi, jotka ovat olleet 3 vuotta ulkotaapelissa peltien alla kuivumassa, sitten pari vuotta kylmässä sisävarastossa ja viimeiset 4 kk huoneenlämmössä sopeutumassa. Eiköhän ne ala jo olla riittävän kuivia, joten ei muuta kuin hanskat käteen ja hommiin...

Lankut ovat haljenneet päistään, joku enemmän ja joku vähemmän. Vaan eipä tuo haittaa, sillä puuseppä näkee tässä mahdollisuuden muuhunkin kuin haljenneiden osien pätkimiseen polttopuiksi. Millaisen, se selvinnee myöhemmin...
Koska lankut ovat nelimetrisiä, saan yhdestä lankusta puolittamalla kaksi pöytälankkua. Aloitin työn lankkujen särmäämisellä, eli sahasin pitkät sivut siisteiksi ja leveyden lähelle oikeaa mittaa jättäen hiukan höyläysvaraa.

Enhän minä muistanut särmätyistä lankuista kuvaa ottaa, joten kuvitelkaapa tähän neljä suorareunaista lankkua 🙈 Tässä vaiheessa vähän hirvittää tuleva kokonaisen pöytälevyn pyörittely kun ei nuo lankutkaan ihan kevyitä ole.

 ----------------------------------------------------------

OSA 2

Jatketaanpa sitten hommia... Koska nyt kaikki puusta (sellukuidusta tms) tehty on trendikästä mm. vaateteollisuudessa, niin minäkin päätin alkaa väsäämään rusetteja suosikkipuustani raidasta 😮 Eri kokoisia rusetteja varten tein jigejä, joissa oli erilaiset sahauskulmat rusetin koosta riippuen. Suurimman rusetin sahasin 9° kulmalla, juuri hankitulla, ihan uudella vannesahalla 😎. Nyt sitä ihmettelee miten sitä on oikein pärjännyt ilman kunnollista sahaa... Niin on näppärä peli tehdä kaikenlaista 😊

Enää ei puutu kuin puku niin on valmiina vaikka seuraaviin linnan juhliin.

No eiiiiiiii sentään... Pöytäänhän nämä laitetaan sitomaan niitä aiemmin mainitsemiani päätyhalkeamia. Rusetteja varten täytyy tietysti tehdä lankkuihin sopivat koloset, joihin rusetit upotetaan. Upotusta en tehnyt ihan lankun läpi asti vaan jätin sen 5mm vajaaksi. Eipähän ainakaan pääse rusetit tippumaan jos vaikka liimaus pettäisi.
Kolot tein jyrsimellä, jota varten tein sapluunan kolmelle eri kokoiselle rusetille. Sapluunalla sain jyrsittyä reunan hyvin lähelle lopullista kokoa. Pieniä haasteita oli jyrsimen kanssa, josta ensin hajosi induktio valo (korjasin kolvailemalla patterin lediin kiinni) ja sitten kone alkoi pätkimään jonkun kosketushäiriön takia (hiilet oli ok). Seuraava hankinta on muuten nk. inlay kit jyrsimeen, jolla saa helposti ajettua sekä kolon että upotettavan palikan jyrsimellä ja sapluunalla. Jää pois taltalla naputtelu ja muut ongelmat pienten mittaheittojen takia.

Sitten alkoikin kunnon käsityö taltan ja nuijan kanssa, joilla viimeistelin kolot sopiviksi ruseteille. Tässä olenkin tyylikkäästi Minecraft-kalsareissani nakutteluhommissa koloja tekemässä 🙈 Eikös se Minecraftin kaverikin ollut kova poika kilkuttelemaan... Rusetteja tuli yhteensä 12 kpl, joten aikamoinen homma siinä loppupeleissä oli, koska kolot olivat 3cm syvät eikä talttakaan tainnut riittävän terävä olla. Lankun asukki ei vaan oikein tykännyt paukutuksesta ja tuli ihmettelemään touhujani. Ystävällisesti opastin asukin piiloutumaan muualle vaimon murhaavan katseen alta.

Huomatkaa äärimmäisen ergonominen työasento, jonka kahden lankun läpikäynnin ja jumiutuneen selän jälkeen ymmärsin vaihtaa seisoma-asentoon. Voisihan sitä tietysti etukäteenkin miettiä miten hommansa tekee...

Loppujen lopuksi sain rusetit upotettua lankkuihin. Hiukan liimaa laitoin väliin, joten varmasti pysyvät lokeroissaan, vaikka aika tiukat ne olivat ilmankin.

OSA 3

Siirrytäänpä sitten pöydänjalkojen tekoon. Jalkojen idea on tällä kertaa Japanista saakka, jossa puuseppä teki mielenkiintoisen näköiset jalat ja ajattelin niiden sopivan hyvin tähänkin pöytään, joten apinoin mallin omaankin työhön. Jaloissa käytetään hienoja ja haastavia liitostekniikoita, jotka ovat aina olleet lähellä sydäntäni.
Pöydässä on kaksi jalkaa, joten sahasin ja höyläsin neljä lankunpätkää, jotka tulevat pöytää ja lattiaa vasten. Vaakaosat upotin jalan pystyosaan, joten kolmelle sivulle täytyi tehdä ohennusta ja se kävi näppärästi ihan pyörösahalla siivuttamalla. Sitten naputtelin ohuet "jäännössuikaleet" irti kevyesti vasaralla ja siistin pinnan ajelemalla pyörösahalla uraa sivusuunnassa.

Jalan pystyosiin tarvittiin tietenkin hahlot, johon nuo vaakaosat upotetaan. Näidenkin teko sujui näppärästi pyörösahalla tarkasti sahaamalla. Jalan osat tulevat kiinni toisiinsa liimalla ja 12 mm tapeilla.


 Lisäksi tähän pirtinpöytäjalkaan tarvittiin poikkipuu alemmaksi pitämään pöytä jämäkästi kasassa, joten talttailin koloset läpivientiä varten. Poikkipuun päät sahailin pyörösahalla ja vannesahalla sopivan paksuisiksi, jotta menevät läpi noista jalan koloista. Samoin sahasin kolmion mallisen loven kiilapalalle, jolla välipuu kiristetään jalkoihin molemmista päistään. Tämä aiheuttikin ylimääräistä työtä, koska pitkää lankkua piti sahata pyörösahassa pystysuunnassa ja tietenkin puruimurin peltiputki oli laitettu ikävästi terän kohdalle kattoon kiinni. Ei muuta kuin putken siirtoon, että sai homman tehtyä. Ja hilkulla oli muutenkin että pystyi tuon sahalla tekemään sillä katon ja puun väliin ei montaa senttiä jäänyt.

Pöydän jalat laitetaan pöytään kiinni pyrstöliitoksella, joka liukuu pöytälankuissa olevassa urassa. Tai ehkä liukuminen on huono ilmaisu, sillä hiukkasen voimaa joutuu käyttämään, että ne saa paikoilleen. Mutta tämä on ihan tarkoituksellista, jolla yritän välttää pöytälankkujen lonksumista liian löysien liitosten takia. Pyrstöliitokset jalan vaakaosiin ajoin alajyrsimellä sinkkaliitosterällä ja yläjyrsimellä tein pöytälankkuihin vastaavaan naaraspontin. Kahteen keskimmäiseen lankkuun ajoin uran läpi asti ja reunimmaiset jätin 5cm vajaaksi, koska vaakapuu ei tule ihan reunaan asti.

Kun tehdään, niin sitten tehdään tarkasti! Poikkipuun päihin tulevat kiristyskolmiot sahasin tasan 15 asteen kulmaan vannesahalla. Hyödyllinen peli tuo digitaalinen kulmamitta, saa tarkkoja kulmia tehtyä ilman sitä "asteen heittoa."

Sitten olikin edessä armottomen pitkä ja hidas hionta & pintakäsittelyvaihe. Kestihän se kun osan muutamassa illassa työsti, eikä aina jaksanut vaan tuli tehtyä muutakin 😑. Hionnat tein karkeuksilla 80, 120, 180, 240 ja pintakäsittelyn pariin otteeseen Danish Oil -öljyllä.


Tässä kuvassa näkyy pöytälankkujen liitos. Ainuttakaan ruuvia pöytään ei tule vain koko hoito pysyy kasassa liimalla, muutamalla tapilla ja tiukoilla liitoksilla.


Tulihan siitä valmista viimein! Tässä muutama kuva kasatusta pöydästä.

Pöytävitriinin valmistus kultasepälle

Kultasepälle olisi tarkoitus tehdä pöytävitriini mitoiltaan 60x40x10 cm. Materiaaliksi valitsin koivun, joka vahataan Osmo Colorin vahalla valkoiseksi. Hommahan lähti käyntiin tutulla kaavalla eli soirojen sahaamisella koivulankusta.

Kuhunkin sivuun tuli kaksi koivusoiroa. Sahasin laatikon sivut määrämittaan ja kulmat 45 asteen kulmaan. Kantta varten tein vastaavat 16 mm paksuiset palaset. Pohjavaneria varten jyrsin 4 mm terällä 6 mm syvät urat kappaleisiin.

Ennen liimausta hioin sisäpuolet ja pohjavanerin 120 - 180 - 240 hiomapapereilla ja värjäsin Osmo Colorin (lumi) -vahalla kahteen kertaan. Vahaus on helpompi tehdä kun palat on irtonaisina, jolloin ei tule ongelmia sisäpuolen kulmien vahauksen kanssa.

Sisäpuoli on nyt vahattu pariin otteeseen, joten laatikko liimaukseen. Liitosten kiristämiseen käytin ihan normaalia kuormaliinaa, jolla sai puristettua kulmat kunnolla kiinni. Kulmissa olisi tietenkin voinut käyttää kulmapalojakin liinan alla, mutta niitä ei nyt ollut saatavilla ja homma onnistui ihan hyvin ilmankin.

Kannen teko tapahtui ihan samalla tavalla, mutta kehikon sisään tuli 4 mm lasi. Kehikon yläpuolen sisäreunoihi tein vielä jyrsimellä pienet viisteet niin on viimeistellyn näköinen.


Koska laatikon 45 asteen kulmat on vain liimattu yhteen, ei liitos ole kovinkaan vahva. Varmasti kestää aikansa niinkin, mutta päätin vahvistaa kulmat sahaamalla jokaiseen pari koloa tarkistuspyörösahalla, joihin laitoin 6 mm paksuiset puupalaset. Palasten syysuunta menee kulmittain kehikkoon nähden joten se vahvistaa rakennetta. Palasina käytin "varmaanjotainsademetsänpuuta", joka on saatu purkutavarana vanhoista kuormalavoista. Puu on sinänsä erikoista, että se on marjapuuron väristä ja järjettömän kovaa & painavaa. Mielenkiintoista että siitä on tehty kuormalavoja sillä kauniille puulle keksisi kyllä parempiakin käyttötapoja. Saattaa olla "Bullet wood" mutta varmaksi ei voi sanoa. Japaninsahalla sitten sahailin liimausten kuivuttua palikoiden kulmat pois.

Saranoiden paikat tein taltalla naputtelemalla, koska kyseessä oli pieni homma eikä jaksanut jyrsintä alkaa virittelemään. Tukipuita käytin siksi, että saranan reuna tulee hyvin lähelle laatikon sisäreunaa, enkä halunnut sen lohkeavan naputellessa.

Vitriiniä on tarkoitus pitää auki myyjän ollessa paikalla, joten tein takapuolelle tukikappaleen, jonka ansiosta kansi pysyy auki. Kiinnitin kannatusriman liimalla ja kolmella puutapilla. Riittävästi vaan taaksepäin kallistusta niin ei pamahda sormille :) . Sarana joutuu tietysti aika kovalle rasitukselle ja vitriinin kanteen olisi voinut laittaa vähän paksummastakin pellistä tehdyn saranan, mutta katsotaan nyt josko nämä laatikosta löytyneet kestäisivät. Kannattaa panostaa kunnon saranoihin, sillä nuo halvat ovat kyllä sen mukaisia toiminnaltaan ja mitoiltaan...

Vitriini on hyvä saada myös lukittua tarvittaessa, joten taoin pari lenkkiä pientä munalukkoa varten. Lenkit liimasin niin että ne ovat siististi rinnakkain. Käsittelin helat mehiläisvahalla.

Osat paikoilleen ja loppuviimeistely vahalla, niin vitriini oli valmis.

Senkin valmistus

Koulun viimeisen työnäytteen aika!!! Tällä kertaa valmistettavanani on mökkikäyttöön tuleva senkki. Senkkihän on laatikoita ja kaapin sisältävä kaluste eli teknisesti aika monipuolinen ja vaativa työ. Tähän työhön pitää sisällyttää osana myös taidekäsityön tekeminen, joten ihan normisenkki ei nyt sitten kelpaakaan. Eli yritän kaivaa itsestäni taiteilijan esiin...

Tässä kohtaa luomisen tuskaa päivätolkulla...


Löytyihän sieltä taas hieman omaperäisempi idea, eikä tarvinnut avata edes punkkupulloa inspiroituakseen, niin kuin varteenotettavilla taiteilijoilla on kai tapana. Idea syntyi ihan arkiaskareissa takanlämmitystä valmistellessa. Puunhakureissulla liiterissä nimittäin käsiini sattui kuusihalko, jossa oli voimakaskuvioinen halkaisupinta. Pieni lamppu ilmestyi pään päälle ilmaisten että tästähän sitä voisi saada jotakin aikaan. Ei ideat paljoa tarvitse ja pakkoyrittämisellä ne tuntuvat visusti pysyvän piilossa kun niitä eniten tarvitsisi.

Kokeilin heti millaiselta mahdollinen ovi näyttäisi ja rakentelin muutamasta puupalikasta oven kehyksen kahden yhteenliimatun kuusihalon ympärille. Erityisesti sivusta tuleva valo loi aika kivannäköiset varjot puun syiden kohoumista.

Jokaisesta oven peilistä tulee varmasti ainakin uniikki, koska pinta riippuu täysin siitä miten syyt puussa kulkevat ja oksakohdat antavat oman lisänsä ulkoasuun. Koska testikappale onnistui noinkin hyvin ja siitä tuli siistin näköinen, lähdin jatkamaan tästä ideasta eteenpäin.

Seuraavana mietin mitä tehdä laatikoille. Jotta kokonaisuudesta tulisi tasapainoinen, halusin halkaistun pinnan myös laatikoiden etulevyihin. Kokonaan halkaistu pinta olisi jo liikaa, joten päätin halkaista pinnan vain osittain ja erilaisten pintojen väliin laitan vetokahvat laatikoihin. Laatikon etulevyissä on siis sekä höylättyä että halkaistua pintaa. Jospa tämä suuntaa antava luonnos selventäisi mitä ajan takaa...

Nyt kääritään hihat ja aletaan hommiin! Senkkiä varten tietenkin tarvitaan muutamia liimalevyjä. Kertauksen vuoksi liimalevyn teko aiemmasta blogipostauksesta. Molempiin reunoihin tulee paksummat 40 mm levyt ja vaakapintoihin sekä väliseinään 20 mm levyt. Tein rungosta laatikkomaisen, jonka pinnoissa puun syyt ovat samaan suuntaan. Mökkiolosuhteissa puun eläminen on varmasti melko suurta, joten näin tehtynä puu elää aina saman verran samaan suuntaan. Tällöin ei tule sellaisia jännityksiä, jotka rikkoisivat puun tai liitokset.

Rungon levyjen liittämiseen valitsin puolipeittosinkkaliitoksen, koska se on kestävimpiä liitoksia suuren liimapinta-alansa vuoksi. Lisäksi päätyihin jää ehjä pinta, joten liitos jää näkyviin ainoastaan ylä- ja alapintaan. Yläpintakin peitetään myöhemmin varsinaisella pintalevyllä. Liitoksen tein koulun wanhalla sinkkaliitosjigillä. Sinkkatappi olisi saanut olla pitempikin - noin 2/3 levypaksuudesta, mutta koulun laite on hiukka rajoittunut, joten tapit ovat lyhyempiä. Kätevä peli, jolla saa nopeasti pitävän liitoksen leveäänkin levyyn. Pitääpä lisätä vastaava jigi omallekin ostoslistalle.

Väliseinän kiinnitin ylä- ja alatason läpi menevillä tasotappiliitoksilla. Käytin molempiin päihin kolme kappaletta 30 mm mittaisia tappeja. Tämäkin osaltaan vastustaa diagonaalista liikettä ja tekee rungosta entistä vahvemman. Reiät syntyivät kätevästi talttaporakoneella ja tappien tekoon käytin perinteistiä menetelmiä eli talttaa ja puunuijaa. Koneet kyllä nopeuttavat hommia, mutta perinteitä kunnioittavana käsityökaluilla puuhastelu on erittäin mukavaa hommaa. Valitettavasti aika on aina kortilla...

Senkin jalat sahasin päätylevyistä, eli ne ovat yhtä paksut kuin päätylevytkin. Jalkojen sahauksen jälkeen sahasin itse kaappiosan oikeaan korkeuteensa. Sovitin sahauksen niin, että molempien jalkojen yläpäähän jäi kaksi sinkkatappia. Alaosan reiät sinkkatapeille lovesin talttaporakonetta ja talttaa käyttämällä.

Jalat pysyvät sinkkatappien ansiosta tukevasti paikoillaan. Sivujen, jalkojen ja vaakatasojen sinkkausten kanssa menikin koko päivä touhutessa. Huolellinen ja hidas työ palkitsi lopputuloksellaan, sillä jalat kävivät runkoon hyvin eikä kovin isoja rakoja jäänyt minnekään. Kuvista näkyy kuinka jalat asetetaan paikoilleen.

Tässä vielä pari kuvaa rungon kokoamisesta ja liimauksesta. Jalkojen alaosiin sahasin viisteet sisäpinnoille, jotta ne näyttäisivät hieman keveämmille.

OVET

Mielenkiintoisimpia vaiheita oli ovipeilien tekeminen. Ovipeilin tein siis halkaisemalla lankun kirveellä ja liimamalla kirjan tavoin avatut palikat sivuistaan yhteen. Koska kirveellä halkaistaessa puu halkeaa tasan tarkkaan syysuuntaan, niin opin ainakin katsomaan millainen puun pitää olla, jotta se halkeaa edes suhteellisen suoraan. Lankun sivun syistä voi päätellä aika pitkälle mitä halkaistaessa tapahtuu. Oksakohdat ovat kyllä sitten aikalailla arvoitus mitä niissä tapahtuu. Muutama lankunpätkä tuli valittua väärin, jolloin sain oheistuotteena hyviä polttopuita ;) Esimerkiksi eri puun kohdista otetut lankunpätkät voivat olla sisältä aivan erilaisia eivätkä sovi yhteen, vaikka ne näyttäisivät päällepäin täydellisiltä.

Tässä kohtaa en ollut ihan varma teenkö ovipeilit ja laatikot männystä vai raidasta. Männyllä on harvat syyt, joten varjoefektit ovat siinä voimakkaampia. Männystä tehtäessä senkistä tulee kuitenkin aika valjun oloinen, joten päätin käyttää kyseisiin osiin raitaa tummemman värinsä vuoksi. Lopullisesti valinnan ratkaisi laatikoiden vetolista, josta tarinaa myöhemmin.

Oven karmit tein 20 mm paksuisesta koivusta, joiden kulmiin tuli tasoreikäliitos. Karmit oli sahattu säteittäisesti eli oven ei pitäisi hirveästi taipuilla. Tapit ja lovet liitoksiin tein tarkistuspyörösahalla.

Ovipeilin kanssa jouduin muuttamaan suunnitelmiani toisen peilin paksuuden vuoksi. Koska peili oli yhtä paksu kuin karmikin, päätin upottaa peilin tasan karmin takapinnan kanssa. Jyrsin siis ala- ja yläjyrsimillä kielekkeen peiliin ja vastaavat, mutta pari milliä syvemmät urat karmeihin. Peili on siis kelluva ja pääsee näin elämään karmin sisällä tarvittaessa.

Ovia varten tein vetimet, jotka kaartuvat samalla tavalla kuin laatikoidenkin vetimet. Koska lyhyt 8 mm koivupalikka ei kamalasti taivu, tein vetimen liimaamalla kaksi 4 mm liuskaa vastakkain taivutusmuotin välissä. Muotti on nopeasti sahattu, mutta ajaa asiansa. Ensimmäinen kappale murtui, joten liotin uusia liuskoja puoli tuntia vedessä ennen taivutusta. Puu muuttui näin notkeammaksi ja suostui asettumaan haluamaani muotoon muotin ja parin puristimen avulla.

Laatikot

Laatikoita tein senkkiin viisi kappaletta - 4 syvää ja 1 matala. Laatikon takaosaan tein avosinkkaliitoksen ja etulevyyn puolipeittosinkkaliitoksen. Liitos on vetosuunnassa itselukittuva, joten laatikko pysyy kasassa vaikka liimasauma pettäisikin. Liitosten tekoon käytin Woodrat - laitetta, joka on eräänlainen jigi jyrsimelle. Kätevä peli, mutta koulun koneessa on kyllä joku säätö pielessä, sillä liitoksista ei tahdo saada sopivia sitten millään. Tyydyinkin tekemään tappikappaleet "rotalla" ja lovet väsäsin taltalla ja nuijalla. Kuvassa laatikon etulevyn liitosten valmistusta.

Laatikoiden kylkiin jyrsin 19 mm leveän ja 8 mm syvän uran liukukiskoja varten. Ura lähtee takareunasta ja loppuu 35 mm etureunasta.

Liukukiskot tein koivusta ja ne ovat alle millin matalammat kuin laatikon vastaava ura, mutta vain hiukan paksummat kuin ura. Näin kisko liukuu nätisti, eikä laatikko hankaa kaapin seiniä. Kovimmalle joutuva hankauspinta syntyy siis kiskon yläpintaan. Kiskoon tein yhden pyöreän 4 mm reiän ja kolme pitkulaista 4 mm reikää dominojyrsimellä. Pitkulaiset reiät tein siksi, että laatikon työntösyvyyttä on todella kätevä säätää niiden avulla. Kunhan siis ensin ruuvaa kiskon kiinni parista pitkulareiästä. Yksittäisen pyöreän reiän ruuvilla voidaan sitten lukita kisko paikoilleen kun laatikko menee haluttuun syvyyteen. Ja nuo pitkulaiset reiät tietenkin sopeutuvat hyvin puun elämiseen antaen tilaa liikkeelle. Kuvassa reikien tekoa dominojyrsimellä

Nyt kun kiskot ja laatikot ovat valmiit, niin on aika käydä asennuspuuhiin. Kiskojen asennusta varten sahasin avuksi vanerilevyn, jolla kiskot saadaan näppärästi oikeaan korkeuteen. Lähdin liikkeelle ylimmäisestä laatikosta. Vanerilevyn sahasin niin, että sen korkeus on sama kuin ylimmäisen kiskon alapinnan korkeus pohjalevystä. Vaneri pystyseinää vasten, kisko sen päälle ja parilla ruuvilla kiinni. Vaneri siis on pohjalevyn päällä. Näin saadaan kiskot molemmille puolille täsmälleen samalle korkeudelle.

Nyt jos kun on pientä heittoa jossain kohtaa, joutuu höyläämään ylimmäistä laatikkoa hieman toisesta laidastaan. Hirveästi sillä ei nyt visuaalista vaikutusta onneksi ole...

Kun ylimmäisen laatikon on saanut muokattua sopivaksi ja hyvin liukuvaksi, on seuraavien laatikoiden asennus helppoa kuin mikä. Laatikot ovat saman korkuisia eikä niitä enää tarvitse höyläillä. Asennusapuvanerista sahataan pois sopiva pätkä, jolloin päästään seuraavaan laatikon kiskon alareunaan ja asennetaan se. Muistetaan myös ottaa mitoissa huomioon laatikoiden välys. Näin jatketaan kunnes viimeinenkin laatikko on valmis.


Nyt alkaa jo näyttämään paremmalta - laatikot paikoilllaan ja ovet kasattuina.

Ovien saranoiden asennus ei ollutkaan ihan niin simppeli homma kuin olin kuvitellut. Tosi tarkkaan joutui mallailemaan, jotta oviin sai sopivat käyntivälykset. Kannattaa muuten käyttää tässä vaiheessa teräsruuveja, sillä messinkiruuvit menevät todella helposti pilalle. Messinkiä sitten loppuasennukseen. Talttasin upotukset saranoille sekä oviin että runkoon ja asentelin ovet paikoilleen. Pikkuisen piti vielä höyläillä ovia parista kohtaa, jotta sain käyntivälykset kohdilleen.

Laatikoissa halusin näyttää miltä höylätty puu näyttää sisältä, joten tähän rajakohtaan sijoitin laatikoiden koivuisen vetolistan ja halkaisin laatikon pinnan listan oikealta puolelta. Tein vetolistasta hieman kaarevan antamaan pehmeämpiä muotoja senkille. Listaa varten jyrsin laatikoiden etulevyihin 8mm uran, johon laitoin 2 kpl 4 mm koivuliuskaa. Kaksi liuskaa siksi, että yksi 8 mm paksuinen liuska ei oikein jouhevasti tuohon mutkaa halunnut asettautua.Höyläsin listan sopivan korkuiseksi (20 mm) ja katkaisin sen laatikoiden väleistä.

Ennen vetolistan laittoa halkaisin tietenkin laatiokon oikean puolen saadakseni saman pinnan kuin ovipeileissä. Tässä meninkin pienellä riskillä, sillä halkeaminenhan olisi voinut mennä ohi uran väärältä puolelta. No, sen verran kuitenkin katsoin, että syysuunnat menivät sopivasti tuohon uraan nähden, joten uskalsin tuon riskin ottaa. Kaikki meni onneksi hyvin.

KANSILEVY

Tästä kapulanipusta pitäisi tulla senkin kansilevy. Valitsin pintapuolelle oksattomat kohdat, jotta senkkiin saadaan virheetön pinta. Liimalevyhän näistä syntyi, sitten höyläyksen katkaisun ja hionnan kautta pintakäsittelyyn.

HIONTAA

Hionta tapahtui pyöröhiomakoneella ja käsinhiomalla. Käytin K80, K100, K150 ja K180 hiontapapereita. K150:n jälkeen kastelin pinnat haalealla suolavedellä, joka nosti puun syyt pystyyn pinnan tullessa karheaksi. Hioin viimeisen hionnan K180:llä syysuuntaan.

PINTAKÄSITTELY

Pintakäsittelyaineeksi valitsin Danish Oilin. Koska tämä öljy ei kesi, on se hyvä valinta vaihteleviin olosuhteisiin. Toinen hyvä vaihtoehto olisi ollut puuvaha, mutta sen levittäminen halkaistuun pintaan olisi ollut paljon vaikeampaa. Lakka taas saattaisi hilseillä irti ajan kuluessa. Näitten öljyjen levitykseen käytettyjen rättien kanssa kannattaa olla varovainen, sillä ne saattavat syttyä itsekseen tulee. Käytön jälkeen ne on hyvä polttaa. Öljyn levitin pensselillä ja hetkisen imeydyttyään pyyhin pinnan nukkaamattomalla kankaalla.
Vuorokauden kuivuttuaan hioin pinnan kauttaaltaan sileäksi 000-teräsvillalla ja öljysin vielä kerran ohuen kerroksen. Näin pinnasta tuli sileä ja satiininkiiltoinen.

LOPPUTULOS

Tämmöinen tästä nyt sitten tuli. Täytyy myöntää, että oli iso ja haastava työ. Lopputulokseen olen kuitenkin varsin tyytyväinen. Kuvasta puuttuu vielä ovien vetimet, jotka noudattelevat laatikon vetimien muotoa.