Koulun viimeisen työnäytteen aika!!! Tällä kertaa valmistettavanani on mökkikäyttöön tuleva senkki. Senkkihän on laatikoita ja kaapin sisältävä kaluste eli teknisesti aika monipuolinen ja vaativa työ. Tähän työhön pitää sisällyttää osana myös taidekäsityön tekeminen, joten ihan normisenkki ei nyt sitten kelpaakaan. Eli yritän kaivaa itsestäni taiteilijan esiin...
Tässä kohtaa luomisen tuskaa päivätolkulla...
Löytyihän sieltä taas hieman omaperäisempi idea, eikä tarvinnut avata edes punkkupulloa inspiroituakseen, niin kuin varteenotettavilla taiteilijoilla on kai tapana. Idea syntyi ihan arkiaskareissa takanlämmitystä valmistellessa. Puunhakureissulla liiterissä nimittäin käsiini sattui kuusihalko, jossa oli voimakaskuvioinen halkaisupinta. Pieni lamppu ilmestyi pään päälle ilmaisten että tästähän sitä voisi saada jotakin aikaan. Ei ideat paljoa tarvitse ja pakkoyrittämisellä ne tuntuvat visusti pysyvän piilossa kun niitä eniten tarvitsisi.
Kokeilin heti millaiselta mahdollinen ovi näyttäisi ja rakentelin muutamasta puupalikasta oven kehyksen kahden yhteenliimatun kuusihalon ympärille. Erityisesti sivusta tuleva valo loi aika kivannäköiset varjot puun syiden kohoumista.
Seuraavana mietin mitä tehdä laatikoille. Jotta kokonaisuudesta tulisi tasapainoinen, halusin halkaistun pinnan myös laatikoiden etulevyihin. Kokonaan halkaistu pinta olisi jo liikaa, joten päätin halkaista pinnan vain osittain ja erilaisten pintojen väliin laitan vetokahvat laatikoihin. Laatikon etulevyissä on siis sekä höylättyä että halkaistua pintaa. Jospa tämä suuntaa antava luonnos selventäisi mitä ajan takaa...
Nyt kääritään hihat ja aletaan hommiin! Senkkiä varten tietenkin tarvitaan muutamia liimalevyjä. Kertauksen vuoksi liimalevyn teko aiemmasta blogipostauksesta. Molempiin reunoihin tulee paksummat 40 mm levyt ja vaakapintoihin sekä väliseinään 20 mm levyt. Tein rungosta laatikkomaisen, jonka pinnoissa puun syyt ovat samaan suuntaan. Mökkiolosuhteissa puun eläminen on varmasti melko suurta, joten näin tehtynä puu elää aina saman verran samaan suuntaan. Tällöin ei tule sellaisia jännityksiä, jotka rikkoisivat puun tai liitokset.
Rungon levyjen liittämiseen valitsin puolipeittosinkkaliitoksen, koska se on kestävimpiä liitoksia suuren liimapinta-alansa vuoksi. Lisäksi päätyihin jää ehjä pinta, joten liitos jää näkyviin ainoastaan ylä- ja alapintaan. Yläpintakin peitetään myöhemmin varsinaisella pintalevyllä. Liitoksen tein koulun wanhalla sinkkaliitosjigillä. Sinkkatappi olisi saanut olla pitempikin - noin 2/3 levypaksuudesta, mutta koulun laite on hiukka rajoittunut, joten tapit ovat lyhyempiä. Kätevä peli, jolla saa nopeasti pitävän liitoksen leveäänkin levyyn. Pitääpä lisätä vastaava jigi omallekin ostoslistalle.
Väliseinän kiinnitin ylä- ja alatason läpi menevillä tasotappiliitoksilla. Käytin molempiin päihin kolme kappaletta 30 mm mittaisia tappeja. Tämäkin osaltaan vastustaa diagonaalista liikettä ja tekee rungosta entistä vahvemman. Reiät syntyivät kätevästi talttaporakoneella ja tappien tekoon käytin perinteistiä menetelmiä eli talttaa ja puunuijaa. Koneet kyllä nopeuttavat hommia, mutta perinteitä kunnioittavana käsityökaluilla puuhastelu on erittäin mukavaa hommaa. Valitettavasti aika on aina kortilla...
Senkin jalat sahasin päätylevyistä, eli ne ovat yhtä paksut kuin päätylevytkin. Jalkojen sahauksen jälkeen sahasin itse kaappiosan oikeaan korkeuteensa. Sovitin sahauksen niin, että molempien jalkojen yläpäähän jäi kaksi sinkkatappia. Alaosan reiät sinkkatapeille lovesin talttaporakonetta ja talttaa käyttämällä.
Jalat pysyvät sinkkatappien ansiosta tukevasti paikoillaan. Sivujen, jalkojen ja vaakatasojen sinkkausten kanssa menikin koko päivä touhutessa. Huolellinen ja hidas työ palkitsi lopputuloksellaan, sillä jalat kävivät runkoon hyvin eikä kovin isoja rakoja jäänyt minnekään. Kuvista näkyy kuinka jalat asetetaan paikoilleen.
Tässä vielä pari kuvaa rungon kokoamisesta ja liimauksesta. Jalkojen alaosiin sahasin viisteet sisäpinnoille, jotta ne näyttäisivät hieman keveämmille.
OVET
Mielenkiintoisimpia vaiheita oli ovipeilien tekeminen. Ovipeilin tein siis halkaisemalla lankun kirveellä ja liimamalla kirjan tavoin avatut palikat sivuistaan yhteen. Koska kirveellä halkaistaessa puu halkeaa tasan tarkkaan syysuuntaan, niin opin ainakin katsomaan millainen puun pitää olla, jotta se halkeaa edes suhteellisen suoraan. Lankun sivun syistä voi päätellä aika pitkälle mitä halkaistaessa tapahtuu. Oksakohdat ovat kyllä sitten aikalailla arvoitus mitä niissä tapahtuu. Muutama lankunpätkä tuli valittua väärin, jolloin sain oheistuotteena hyviä polttopuita ;) Esimerkiksi eri puun kohdista otetut lankunpätkät voivat olla sisältä aivan erilaisia eivätkä sovi yhteen, vaikka ne näyttäisivät päällepäin täydellisiltä.
Tässä kohtaa en ollut ihan varma teenkö ovipeilit ja laatikot männystä vai raidasta. Männyllä on harvat syyt, joten varjoefektit ovat siinä voimakkaampia. Männystä tehtäessä senkistä tulee kuitenkin aika valjun oloinen, joten päätin käyttää kyseisiin osiin raitaa tummemman värinsä vuoksi. Lopullisesti valinnan ratkaisi laatikoiden vetolista, josta tarinaa myöhemmin.
Oven karmit tein 20 mm paksuisesta koivusta, joiden kulmiin tuli tasoreikäliitos. Karmit oli sahattu säteittäisesti eli oven ei pitäisi hirveästi taipuilla. Tapit ja lovet liitoksiin tein tarkistuspyörösahalla.
Ovipeilin kanssa jouduin muuttamaan suunnitelmiani toisen peilin paksuuden vuoksi. Koska peili oli yhtä paksu kuin karmikin, päätin upottaa peilin tasan karmin takapinnan kanssa. Jyrsin siis ala- ja yläjyrsimillä kielekkeen peiliin ja vastaavat, mutta pari milliä syvemmät urat karmeihin. Peili on siis kelluva ja pääsee näin elämään karmin sisällä tarvittaessa.
Ovia varten tein vetimet, jotka kaartuvat samalla tavalla kuin laatikoidenkin vetimet. Koska lyhyt 8 mm koivupalikka ei kamalasti taivu, tein vetimen liimaamalla kaksi 4 mm liuskaa vastakkain taivutusmuotin välissä. Muotti on nopeasti sahattu, mutta ajaa asiansa. Ensimmäinen kappale murtui, joten liotin uusia liuskoja puoli tuntia vedessä ennen taivutusta. Puu muuttui näin notkeammaksi ja suostui asettumaan haluamaani muotoon muotin ja parin puristimen avulla.
Laatikot
Laatikoita tein senkkiin viisi kappaletta - 4 syvää ja 1 matala. Laatikon takaosaan tein avosinkkaliitoksen ja etulevyyn puolipeittosinkkaliitoksen. Liitos on vetosuunnassa itselukittuva, joten laatikko pysyy kasassa vaikka liimasauma pettäisikin. Liitosten tekoon käytin Woodrat - laitetta, joka on eräänlainen jigi jyrsimelle. Kätevä peli, mutta koulun koneessa on kyllä joku säätö pielessä, sillä liitoksista ei tahdo saada sopivia sitten millään. Tyydyinkin tekemään tappikappaleet "rotalla" ja lovet väsäsin taltalla ja nuijalla. Kuvassa laatikon etulevyn liitosten valmistusta.
Laatikoiden kylkiin jyrsin 19 mm leveän ja 8 mm syvän uran liukukiskoja varten. Ura lähtee takareunasta ja loppuu 35 mm etureunasta.
Liukukiskot tein koivusta ja ne ovat alle millin matalammat kuin laatikon vastaava ura, mutta vain hiukan paksummat kuin ura. Näin kisko liukuu nätisti, eikä laatikko hankaa kaapin seiniä. Kovimmalle joutuva hankauspinta syntyy siis kiskon yläpintaan. Kiskoon tein yhden pyöreän 4 mm reiän ja kolme pitkulaista 4 mm reikää dominojyrsimellä. Pitkulaiset reiät tein siksi, että laatikon työntösyvyyttä on todella kätevä säätää niiden avulla. Kunhan siis ensin ruuvaa kiskon kiinni parista pitkulareiästä. Yksittäisen pyöreän reiän ruuvilla voidaan sitten lukita kisko paikoilleen kun laatikko menee haluttuun syvyyteen. Ja nuo pitkulaiset reiät tietenkin sopeutuvat hyvin puun elämiseen antaen tilaa liikkeelle. Kuvassa reikien tekoa dominojyrsimellä
Nyt kun kiskot ja laatikot ovat valmiit, niin on aika käydä asennuspuuhiin. Kiskojen asennusta varten sahasin avuksi vanerilevyn, jolla kiskot saadaan näppärästi oikeaan korkeuteen. Lähdin liikkeelle ylimmäisestä laatikosta. Vanerilevyn sahasin niin, että sen korkeus on sama kuin ylimmäisen kiskon alapinnan korkeus pohjalevystä. Vaneri pystyseinää vasten, kisko sen päälle ja parilla ruuvilla kiinni. Vaneri siis on pohjalevyn päällä. Näin saadaan kiskot molemmille puolille täsmälleen samalle korkeudelle.
Nyt
Kun ylimmäisen laatikon on saanut muokattua sopivaksi ja hyvin liukuvaksi, on seuraavien laatikoiden asennus helppoa kuin mikä. Laatikot ovat saman korkuisia eikä niitä enää tarvitse höyläillä. Asennusapuvanerista sahataan pois sopiva pätkä, jolloin päästään seuraavaan laatikon kiskon alareunaan ja asennetaan se. Muistetaan myös ottaa mitoissa huomioon laatikoiden välys. Näin jatketaan kunnes viimeinenkin laatikko on valmis.
Nyt alkaa jo näyttämään paremmalta - laatikot paikoilllaan ja ovet kasattuina.
Ovien saranoiden asennus ei ollutkaan ihan niin simppeli homma kuin olin kuvitellut. Tosi tarkkaan joutui mallailemaan, jotta oviin sai sopivat käyntivälykset. Kannattaa muuten käyttää tässä vaiheessa teräsruuveja, sillä messinkiruuvit menevät todella helposti pilalle. Messinkiä sitten loppuasennukseen. Talttasin upotukset saranoille sekä oviin että runkoon ja asentelin ovet paikoilleen. Pikkuisen piti vielä höyläillä ovia parista kohtaa, jotta sain käyntivälykset kohdilleen.
Laatikoissa halusin näyttää miltä höylätty puu näyttää sisältä, joten tähän rajakohtaan sijoitin laatikoiden koivuisen vetolistan ja halkaisin laatikon pinnan listan oikealta puolelta. Tein vetolistasta hieman kaarevan antamaan pehmeämpiä muotoja senkille. Listaa varten jyrsin laatikoiden etulevyihin 8mm uran, johon laitoin 2 kpl 4 mm koivuliuskaa. Kaksi liuskaa siksi, että yksi 8 mm paksuinen liuska ei oikein jouhevasti tuohon mutkaa halunnut asettautua.Höyläsin listan sopivan korkuiseksi (20 mm) ja katkaisin sen laatikoiden väleistä.
Ennen vetolistan laittoa halkaisin tietenkin laatiokon oikean puolen saadakseni saman pinnan kuin ovipeileissä. Tässä meninkin pienellä riskillä, sillä halkeaminenhan olisi voinut mennä ohi uran väärältä puolelta. No, sen verran kuitenkin katsoin, että syysuunnat menivät sopivasti tuohon uraan nähden, joten uskalsin tuon riskin ottaa. Kaikki meni onneksi hyvin.
KANSILEVY
Tästä kapulanipusta pitäisi tulla senkin kansilevy. Valitsin pintapuolelle oksattomat kohdat, jotta senkkiin saadaan virheetön pinta. Liimalevyhän näistä syntyi, sitten höyläyksen katkaisun ja hionnan kautta pintakäsittelyyn.
HIONTAA
Hionta tapahtui pyöröhiomakoneella ja käsinhiomalla. Käytin K80, K100, K150 ja K180 hiontapapereita. K150:n jälkeen kastelin pinnat haalealla suolavedellä, joka nosti puun syyt pystyyn pinnan tullessa karheaksi. Hioin viimeisen hionnan K180:llä syysuuntaan.PINTAKÄSITTELY
Pintakäsittelyaineeksi valitsin Danish Oilin. Koska tämä öljy ei kesi, on se hyvä valinta vaihteleviin olosuhteisiin. Toinen hyvä vaihtoehto olisi ollut puuvaha, mutta sen levittäminen halkaistuun pintaan olisi ollut paljon vaikeampaa. Lakka taas saattaisi hilseillä irti ajan kuluessa. Näitten öljyjen levitykseen käytettyjen rättien kanssa kannattaa olla varovainen, sillä ne saattavat syttyä itsekseen tulee. Käytön jälkeen ne on hyvä polttaa. Öljyn levitin pensselillä ja hetkisen imeydyttyään pyyhin pinnan nukkaamattomalla kankaalla.Vuorokauden kuivuttuaan hioin pinnan kauttaaltaan sileäksi 000-teräsvillalla ja öljysin vielä kerran ohuen kerroksen. Näin pinnasta tuli sileä ja satiininkiiltoinen.
LOPPUTULOS
Tämmöinen tästä nyt sitten tuli. Täytyy myöntää, että oli iso ja haastava työ. Lopputulokseen olen kuitenkin varsin tyytyväinen. Kuvasta puuttuu vielä ovien vetimet, jotka noudattelevat laatikon vetimien muotoa.
