Lisää väriä pintaan!

Nyt on laiteltu maalit pintaan. Maaleina käytin mustaa ja valkoista katalyyttimaalia, jotka sumuttelin ruiskulla kohteeseensa. Hirmuinen teippaaminen tuolissa oli, koska jalkoihin ei saanut päästä mustaa väriä eikä istuimeen valkoista. Maalisumu kun menee aikas pienestä raosta...

No eipä mennyt näköjään ihan putkeen suojaushommat. Huolellisesta tarkastamisesta huolimatta oli jäänyt pieni rako teippien väliin ja näinhän se sitten ilmenee:

Tuo onneksi lähti kevyellä hionnalla pois. Suihkuttelin maalit kahteen kertaan välihiontojen kanssa ja tässä on lopputulos.

Eipä ne hommat tähän lopu, sillä seuraavaksi edessä on tuolin lakkaaminen. Kuvia ja tunnelmia myöhemmin.

P.S Jos vielä joskus kuulette minun aikovan maalata jotain, niin muistutelkaapa tästä tuolista. On nimittäin sen verran työläs operaatio, että en ihan heti lähde uudelleen tekemään. Onneksi on helpompiakin pintakäsittelyvaihtoehtoja.

Metalliosat paikoilleen ja väriä pintaan.

Istuinta varten piti laitella parit saranat, jotta istuimen saa nostettua ylös ja pääsee käsiksi nuottivarastoon. Tein saranaupotukset ihan vain suoralla taltalla, koska niitä ei ollut kuin kaksi kappaletta.

Kummankin sisäpuolen pystysivun ruuvasin kolmella ruuvilla kiinni jalkaan, jotta dominoliitokselle ei tule turhaan rasitusta. Lisäksi laitoin ruuvit ulkopuolen sivuihin, jotta eivät sitten ala irvistelemään kosteusvaihteluiden johdosta. Ruuvinkantojen päälle tulee vielä halkaisialtaan 13 mm puutappiupotus, jolloin niitä ei toivottavasti tiedä tuolissa olevankaan.

Vihdoinkin maalaamaan! Homma lähti käyntiin sillä, että maalasin ruiskulla ensin pohjamaalin. Pohjamaalina käytin 2-komponenttista Azko Nobel Träff primer katalyyttipohjamaalia, joka on helppo hioa. Maalaus onnistui ihan hyvin paitsi että kaikki naarmut ja kolhut paljastuivat armottomasti. Ja minä kun kuvittelin hioneeni tuolin vimosen päälle hyvin. Noh, eipä siinä auttanut taas muu kuin lähteä jälleen kittaamaan ;D Toivottavasti selviän kolmella pohjamaalikerroksella, sillä kaksi on jo tehty...

Liimausta ja hiontaa.

Sitten liimataan! Vihdoinkin pääsin kasailemaan tuolia ja liimaamaan osia yhteen. Laitoin reilusti liimaa liitoksiin (domino ja sinkka) jotta jakkara pysyy varmasti kasassa. Tappiliitoksissa yleensäkin kannattaa pyöritellä liima reiän seinämiin ohuella tikulla, jotta liimaa on varmasti kaikkialla. Ei se muuten pidä.

Lisäsin tuolin istuimen alle yhden tukipuun ottamaan vastaan sivusuuntaista rasitusta. Käytin jalan läpi menevää tasotappiliitosta ja päihin löin vielä kiilat. Reiän tappia varten tein poraamalla pari reikää ja talttaamalla tapin reiän suorakaiteen muotoiseksi. Tuo reikä jää toiselta puolelta piiloon sivulevyn alle.

Viikko kuluikin pääasiassa kitatessa ja hiomapaperia pyöritellessä. Viimeistelyyn menee kyllä tuhottomasti aikaa, varsinkin kun pohjat maalausta varten pitää saada virheettömiksi. Pienikin naarmu, kuoppa tai muu epätasaisuus hyppää heti esiin kun vetäisee maalikerroksen pintaan. Kittasin kolot ja liitosten reunat Tikkurilan koivuspakkelilla saadakseni pahimmat kohdat korjattua. Onneksi liitokset olivat aika hyvin kohdillaan.
Hionnoissa kannattaa aina lähteä liikkeelle karkeammasta paperista ja siirtyä hienompiin, jolloin jäljet lähtevät helpommin pois. Hienolla paperilla saa jynssätä syvää naarmua tolkuttoman kauan... Käytin tuoliin K80 -> K120 -> K180 papereita. Tässä jakkara hiottuna.